Ei ole suden karvoihin katsomista.

(ei kommentteja!)

Jakso 1: Tutustuminen

Hei, olen Karen 16 vuotias opiskelija ja asun pienessä tuppu-kylässä Isossa Britanniassa.
Ainiin ja olen ihmissusi. Olen ollut osana "laumaa" melkein koko ikäni.
Laumaan kuuluu minun lisäkseni 5 ihmissutta.
Alpha susi on Tony, hän on 18 vuotias ja hänen tyttöystävänsä on Carmen, hän on rakkain ystäväni.
Sitten on Will, hän tulee rikkaasta perheestä ja hän on 15, nuorin laumassa.
Ja hänen tyttöystävänsä on Amanda on myös 15.
Lopuksi on Lucas, olen ihastunut häneen jo kauan aikaa sitten.
Laumaan kuuluminen ei ole pelkästään etu-oikeus, sinun täytyy metsästää ja perustaa oma perhe ja lopuksi lisääntyä.
Me emme aina metsästä täysikuun aikaan kuten tarinoissa, me metsästämme joko huvikseen tai myydäksemme lihaa.
Mutta koulu ei ole sen helpompaa. Lukio on erittäin uuvuttavaa.
Meidän koulu perustuu kahdesta osasta Ylä-asteesta ja Lukiosta.
Koulussa meidän laumaa syrjitään aika kovin otteinkin. lukuunottamatta kiusausta.
Kiusaajamme koostuvat enimmäkseen Rugby-joukkueen pelaajista ja heidän Cheerleadereista.
Minä asun koulun lähellä Äitini kanssa. Isäni on Lontoon Stonewall-erityisvankilassa. en ole nähnyt häntä kun olin 4 vuotias.
Äitini on pitänyt hyvää huolta minusta vaikka isäni on ollut poissa. Ja isäni ei ole ihmissusi, hän on tavallinen ihminen.
Äitini taas on ihmissusi, sen takia hän ymmärtää minua parhaiten.
Itse taas olen aika ujo ja en ole löytänyt vielä omaa sutta jonka kanssa voin perustaa perheen.
Hitsi, tajusin juuri että huomenna on koulupäivä! että minä vihaan maanantaita...

Heräsin Tiistai-aamuna pommiin ja huomasin että olin myöhässä!
Aloin kiiresti laittaa vaatteita päälle. Ensin farkut ja sukat sitten T-paita ja liivi ja sitten reppu mukaan ja juoksin alakertaan.
Äitini sanoi "etkös sinä ole myöhässä koulusta?" ja minä vastasin siihen "kyllä minä olen myöhässä! Onko missään sämpylää?"
"Tuossa korissa on yksi..." sanoi Äitini ja sen jälkeen nappasin sämpylän ja juoksin ovesta ulos.
Kun pääsin koululle minä ravistin sämpylän murut pois liivistäni ja hiljaa astuin Matikan luokkaan, opettaja huomasi minut.
"sinä olet taas myöhässä Karen Neiti! nyt istut alas ja suljet leipäläpesi!" opettaja tiuskaisi.
"Kyllä rouva Broomfield." vastasin hiljaa ja istuin paikalleni.
Yritin keskittyä matikan tunnilla mutta jossain tunnin keskivaiheilla en voinut muuta kuin nukahtaa.
Heräsin kun Lucas tuuppasi minua olkapäähän.
"herätys unikeko, lauma odottaa" sanoi Lucas.
Minä olin niin väsynyt että sopersin vain jotain vastaukseksi.
Lucas naurahti ja veti minua hihasta. minä nousin pulpetista ja menin halaamaan Carmenia.
"on niin mukava nähdä sinua!" sanoi Carmen kun halasin häntä.
Sitten istahdin hänen viereen ja laitoin ipodin kuulokkeet korviini ja syvennyin omiin mailmoihini.
Pian Will saapui paperipussin kanssa Tonyn viereen. "Tässä olisi vähän purtavaa teille!" sanoi Will ja jakoi kaikille ranskalaisia.
Minä kiitin Will'iä ja aloin syömään ranskalaisia ennen kuin tunnit alkaisivat.
Carmenin rinnuksille tipahti pisara ketsuppia, "Hei sulla on joku tahra tossa" sitten Tony kumartui Carmenia päin ja nuolaisi sen pois.
Valitettavasti yksi kiusaajistamme Camilla huudahti portaikosta "Älä nuole tuota narttua, hän näyttää paremmalta lian kanssa!" ja muut Cheerleaderit alkoivat kikkattaa.
Käännyin heistä poispäin ja katsoin kelloa, otin kuulokkeet pois korvista ja kävelin takaisin luokkaan.

Istuin pulpetin ääreen ja jatkoin matikan tehtäviä.
Tunnin jälkeen Lucas pysäytti minut ja kysyi minua kahville. Sopersin ensin jotain mutta sanojen seasta sain sanottua "kyllä"
Loppupäivän ajan ajattelin vain seuraavaa päivää Lucaksen kanssa.
Kun pääsin kotiin niin viskasin reppuni keittiön pöydän viereen ja kävelin portaat ylös huoneeseeni.
Hyppäsin innoissani sängylleni ja laitoin kuulokkeet korviini ja puristin tyynyäni niin kovaa kuin voin.
Ajattelin että huominen olisi onnellisin päivä elämässäni, ja nukahdin levollisesti uneen.
Seuraavana aamuna heräsin todella pirteästi ja laitoin vaatteet päälle, pakkasin repun ja juoksin alakertaan tekemään aamiaista.
Äitini käveli portaita alas ja kysyi "mitä sinä oikeen melskaat tähän aikaan?"
"miten niin? teen aamiaista jotta en myöhästy koulusta." sanoin.
Äitini osoitti keittiön kelloa ja huomasin että olin herännyt kaksi tuntia aikaisemmin!
Olin hämmentynyt ja pyysin anteeksi äidiltäni ja jatkoin murojeni syömistä.
Äitini meni takaisin nukkumaan.
Kun oli syönyt murot menin hetkeksi katsomaan televisiota.
En voinut keskittyä TV:n ohjelmaan kun ajattelin Lucasta.
Kun kello löi kahdeksan, suljin television ja kävelin koululle.
Tulin äidinkielen luokkaan ajoissa ja opettaja katsoi minua pitkään ja sanoi "yleensähän sinä olet aina myöhässä, mikä on muuttunut?"
Punastuin ja vastasin "ei mikään, nukuin vain todella hyvin."
Opettaja kääntyi taululle hymy huulilla.
Äidinkielen tunnin jälkeen menin ulos odottamaan laumaa.
Istuin penkille jossa aina istuimme lauman kanssa.
ja näin kuinka Carmen, Tony ja Lucas juoksivat minua päin.
Carmen halasi minua, ja kuiskasin hänen korvaansa että minulla oli asiaa.
Carmen katsoi minua hetken ja me kävelimme hieman sivuun muusta laumasta.
"joten, mitä halusit kertoa?"
Minä nostin pääni ja hymyillen sanoin että menen kahville Lucaksen kanssa koulun jälkeen.
Carmen purskahti suureen hymyyn ja halasi minua kovaa.
sitten hän kuiskasi korvaani "tästä se alkaa, usko mua"
Käännyin häntä päin ja tuuppasin häntä ja aloin nauraa.
sitten palasimme lauman luokse, kun istuin penkille Lucas laittoi kätensä ympärilleni.
Punastuin ja pidin hänen kädestään kiinni.
Kun välitunti loppui, kiirehdin luokkaan ja en voinut olla ajattelematta Lucasta.
Koulun jälkeen menin koulun pihalle odottamaan Lucasta.
Sitten näin kuinka Lucas käveli hitaasti minua kohti.
"mennäänkö?" sanoi Lucas ja otti minua kädestä kiinni.
Hymyilin ja kävelimme yhdessä kahvilaan.
"mitä saisi olla? minä maksan." sanoi Lucas ja kaivoi lompakkoaan.
"Minä taidan ottaa Expresson ja voisarven" sanoin tarjoilialle.
Lucas vilkaisi minua ja sanoi "minä otan Kofeiinittoman kahvin ja munkin, kiitos"
Tarjoilia lähti tilaustemme kanssa, ja me aloimme puhua.
Myöhemmin olimme syöneet ja juoneet ja minä päätin mennä kotiin.
Juuri kun olin menossa ovesta ulos, Lucas käänsi minut ja halasi minua ja sanoi "tavataan perjantaina"
Sen jälkeen käännyin ja kävelin kotiin iloisena.

Jakso 2: Kuun valo

Minun viikko meni nopeasti ohi kun ajattelin Lucasta.
En voinut olla ajattelematta perjantaita kun menisimme taas kahville. Olin koko ajan hermostunut.
kutsuin torstaina koulussa ystäväni Amandan ja Carmenin kylään, ja sanoin että tavattaisiin kotonani koulun jälkeen.
Kun koulu loppui, kiirehdin kotiin odotin Carmenin ja Amandan saapumista.
Piakkoin ovikello soi, ja ystäväni seisoivat oven takana.
Me kolme kiirehdimme nauraen huoneeseeni yläkerrassa.
Amanda valtasi pöytäni ja meni läppärilläni Faceen.
Carmen taas hyppäsi sängylleni nauraen.
Minä kävelin rauhassa vaatekomerolleni ja yritin valita vaatteita perjantaiksi.
Carmen tuijotti minua ja sanoi "minä kuulin että sinulla ja Lucaksella alkoi suhde kipinöille, tapahtuiko mitään?"
Minä käännyin Carmenia päin ja näin kuinka Carmen oli melkein purskahtamassa nauruun.
Minä tuuppasin Carmenia naamasta ja hän kupsahti takaperin sängyltäni.
Carmen nousi hitaasti ylös, naamalle vilkahti virne ja loikkasi päälleni sängyn yli.
Kinastelimme leikkimielisesti lattialle kunnes äitini koputti oveen että olisimme hiljempaa.
Nousimme yhdessä ylös lattialta ja purskahdimme äänekkääseen räkätykseen.
Amanda oli katsonut meidän riehumista ja hymyili, ja palasi tietokoneen ääreen.
Carmen käänsi katseeensa Amandaan ja nojasi hänen taakseen ja katsoi tietokoneruutuaan.
"mitä sä oikee teet? chattailetko Will´in kanssa?" Carmen sanoi.
Tämän sanottua Amanda tiuskahti siihen "mitäs sitten, mitä se sulle kuuluu?"
"älä suutu, pidän vain vähän hauskaa."
"vai niin." vastasi Amanda.
Minä seisoin vaatekomeroni vieressä ja jatkoin vaatteiden etsimistä.
"meidän pitää mennä, kello on jo aika paljon." sanoi amanda ja osoitti seinä kelloa.
"totta, ja Karen muista viikonloppuna on metsästys, älä myöhästy" sanoi Carmen.
"en en." vastasin Carmenille kun he kävelivät alakertaan.
Sitten istahdin sängylleni, laitoin kuulokkeet korvaan ja vaivuin hitaasti uneen.
Seuraavana aamuna olin erittäin kireä, olin niin hermostunut Lucaksen tapaamisesta.
Koulussa oli velä vaikeampi keskittyä. Seurasin kokoajan kelloa, jotta voisin tauolla tavata Lucaksen.
Kun ruokatauko lopulta tuli, kiirehdin eväitteni kanssa koulun pihalle odottamaan laumaa.
Istahdin meidän tutulle penkille ja avasin eväslaatikon, aloin jo syömään leipääni ja asamalla vilkuilin ympärilleni.
Sitten näin kuinka Tony, Carmen, Amanda ja Will käveli minua päin. minä huomasine että Lucas ei ollut heidän mukanaan ja kysyin Tonyltä että missä hän on.
"en ole nähny Lucasta koko päivänä vaikka meillä on monta samaa kurssia." Tony vastasi.
Laskin pääni ja mietin oliko hänelle tapahtunut mitään.
Will istahti alas, silitti selkääni ja avasi läppärinsä.
Koulun jälkeen ajattelin mennä kotiin koska Lucasta ei näkynyt missään.
Sitten puhelimeni alkoi soida ja huomasin että soittaja oli Lucas!
Vastasin äkkiä ja Lucas kertoi että hänen piti auttaa Isäänsä halkojen hakkaamisessa joten hän skippasi koulun.
Mutta tapaisin silti hänet kahvilassa. Olin erittäin iloinen ja kiirehdin kahvilaan.
Lucas halasi minua kun saavuin sisään. tarjoilija käveli pöytäämme ja kysyi mitä saisi olla.
"minulle kuppi kahvia ja voisarvi, kiitos" sanoin tarjoilijalle.
"minä otan pelkän Expresson."
Me aloimme taas juttelemaan, minä kerroin koulupäivästäni ja Lucas kertoi hänen päivästään isänsä kanssa.
kun olimme syöneet ja juoneet, huomasin että kello oli aika paljon ja minun pitäisi mennä kotiin.
Juuri kuin oli menossa ovesta ulos Lucas sanoi "entä jos saatan sinut? metsän kautta pääse nopeammin."
Mietin hetken ja suostuin joten kävelimme metsälle, juuri kuin pääsimme metsän rajalle, Lucas kääntyi minuun ja kosketti nenänpäätäni.
"hippa!" Lucas sanoi ja hyppäsi viereisen kiven päälle.
Minä aloin hymyillä ja aloin jahdata häntä.
Me juoksimme ruohon päällä, hypimme kantojen yli ja nauroimme.
Sitten eteemme ilmestyi puro, ja Lucas otti vauhtia ja hyppäsi sen yli pitkällä loikalla.
Katsoin hetken ja yritin itse samaa, mutta kompastuin puroon.
Lucas sätkähti ja hyppäsi puroon ja ojensi kätensä, minä otin hänen kädestä kiinni ja vedin hänet puroon.
Me kierimme ja nauroimme kunnes pysähdyimme ja katsoimme toisia silmiin, kuin aika olisi pysähtynyt.
Hän ojentui minua kohti hitaasti, ja suuteli minua.

Lucas loitonsi huulensa ja katsoi silmiini, han vain tuijotti hetken syvään ja hymyili.
Nousin istumaan ja ojensin käteni Lucaksen vyötärölle ja suutelin häntä himokkasti, kuin olisn odottanut sitä hetkeä koko elämäni.
En tiedä kuinka kauan jatkoimme mutta me aloimme kiihtyä ja huomasin kuinka suden olomuotomme pyrkivät esiin.
Vaatteemme repiytyivät irti kun turkki ja lihakset kasvoivat kasvamistaan.
Sitten viimeisin muistoni oli, että heräsin puron vieressä olevassa luolassa Lucas vierelläni.
Hätkähdin ja ponnahdin pystyyn, katsoin ympärilleni, oli hämmentynyt kun en muistanut viime iltaa.
Lucas heräsi myös ja hän kosketti olkapäätäni ja sanoi "mikä hätänä? onko jokin vialla?"
"Kerroppa minulle, en muista eilisestä mitään!" sanoin turhautuneesti. "Muistan vain että aloimme suutelemaan ja aloimme muuttua..."
Juuri kun olin sanonut sen, muistin kaiken, kuinka alkoi sataa ja ihmissusina kävelimme luolaan nukkumaan.
Lucas nousi ylös ja avasi reppunsa, sieltä löytyi Lucaksen vaatteita ja hieman ruokaa.
Lucas heitti minulle leivän, farkut ja t-paidan. "Laita nämä päälle, ja syö tuo leipä aamupalaksi. Lähdemme kohta liikkeelle."
Katsoin Lucasta ja aloin hymyillä, otin farkut ja t-paidan ja puin ne äkkiä päälle.
Kävelin luolan ulkopuolelle ja istahdin kiven päälle syömään eväitäni.
"Suunnittelitko tätä, vai?" huudahdin Lucakselle luolan ulkopuolelta.
"Enhän minä, kunhan vain varauduin jos näin kävisi." Lucas vastasi.
"Onko sinulle käyny näin aikaisemmin?" Huudahdin. Mutta kun Lucas ei vastannut, ja halusin vajota maan alle.
Kun olin syönyt leipäni käveli takaisin luolaan sisään mutta pysähdyin luolan suulle kun näin Lucaksen.
Hän oli kääntynyt minusta poispäin ja hänellä oli vain farkut päällä ja hän oli laittamassa päitaa päälle.
Seisoin vain siinä hiljaa ja ihailin hänen selkänsä lihaksia.
Sitten Lucas kääntyi, paita vielä hänen kädessään ja hän alkoi kävellä minua kohti.
Hän pysähtyi eteeni, siirsi hiuksia kasvojeni edestä ja suuteli minua. Hän sen jälkeen katsoi minua syvään ja laittoi paidan päälle.
"Noniin, Mennään." Lucas sanoi ja viittoi metsää päin.
Hymyilin ja aloimme kävellä yhdessä metsän läpi.
Välttelimme muiden katseita ja puikkelehdimme kotiini, ja oveni edessä, hyvästelin Lucaksen kun hän alkoi kävellä kotia päin.
Hymyilin ja koputin oveen, pian äitini avasi oven ja katsoi minua ensin tuimasti ja hymyili.
"huomenta pentu, miten meni yö?" äitini sanoi ja päästi minut sisään.
"ihan hyvin, menin Carmenille yöksi." sanoin äidilleni tekosyynä.
Äitini tutki minua katseellaan ja sanoi, "mutta eikös nuo ole Lucaksen vaatteita? hän on niin mukava nuori mies."
Minulla sydän pomppasi kurkkuun ja käännyin äitiäni päin.
"hyvä on, olin Lucaksen kanssa yö metsässä." Sanoin äidilleni ja välttelin hänen katsetta.
"Ai se luola sen puron lähellä?" äitini sanoi romanttisella äänensävyllä.
Nostin pääni äitiäni kohti ja sanoin "miten ihmeessä tiesit sen?"
Äitini viitoi minut sohvalle ja istuimme alas.
"katsos, kun olimme nuoria, meidän lauman omiin paikkoihimme kuului se sama luola missä sinäkin olit, ja Lucas varmaankin kuuli sen
paikan isältään, hän kävi usein siellä oman tyttönsä kanssa."
Olin vähän aikaa hiljaa ja kysyin "ketkä kuuluivat teidän laumaan?"
Äitini hymyili, nousi ylös ja haki valokuva-albumin komerostaan.
Kun hän palasi hän avasi albumin ja selaili kuvia ja muisteli menneitä.
Sitten hän löysi ryhmä kuvan laumastaan 20 vuotta sitten.
"tuossa olen minä nuorempana, olin hieman vanhempi kuin sinä. ja tuossa on Tonyn isä ja äiti, ja tuossa on Lucaksen isä ja äiti."
Katsoin albumia tarkkaan ja ajattelin että se näyttää aivan samalta laumalta kuin omammekin.
Äiti oli sulkemassa albumia mutta keskeytin hänet ja kysyin onko hänellä kuvaa isästäni.
Äidilleni valahti vakava ilme mutta se muuttui hymyksi ja hän avasi albumin.
Hän selasi kuvia hitaammin, kuin hän välttelisi isäni kuvaa.
Mutta sitten hän pysähtyi aukeamaan missä oli yksi rapistunut, vanha kuva.
"tuossa hän on, isäsi." Äitini sanoi, ja vältteli itkua.
Katsoin kuvaa tarkasti, isälläni oli lyhyt tumma tukka ja vihreät silmät ja lyhyt, kauniisti ajeltu parta.
Kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin kun katsoin kuvaa. sitten suljin albumin ja halasin äititäni.

Nousin sohvalta ja kävelin portaita ylös huoneeseeni.
Istahdin sängylleni, kun puhelimeni soi.
Katsoin että kuka soittaa, ja se oli Carmen.
Vastasin äkkiä. "haloo?"
"missä sä oikee oot? sä oot melkeen myöhässä!" Huusi Carmen puhelimeen.
"miten niin, en minä ole mistään myöhässä." vastasin epävarmasti.
"älä höpötä, sinä olet myöhässä metsästyksestä!" sanoi Carmen.
Silmilleni valahti paniikki, ja vastasin nopeasti Carmenille "juu, tuun ihan pian, moi." ja suljin puhelimen.
Nappasin reppuni ja viskasin kaikki koulukirjat sänkyni päälle.
Laitoin reppuuni vara-vaatteita, ja kiirehdin alakertaan.
Äitini katsahti minuun ja sanoi "mihin sinä olet taas ryntäämässä?"
Juoksin ovelle ja sanoin, "menen metsästämään, tulen illalla" ja laitoin kengät jalkaan.
Seisoin hetken ja mietin että en haluaisi jättää äitiäni yksin, mutta sitten avasin oven ja ryntäsin ulos.
juoksin suoraan metsää päin ja näin loput laumasta.
He seisoivat piirissä, ja yksi paikka oli varattuna minulle. kävelin paikalleni ja viskasin reppuni puun juurelle.
Tony nosti päänsä ja katsoi kaikkia ylpeästi.
"hienoa että te kaikki olette täällä, ja tämä on Amandan ensimmäinen metsästysretki, joten käyn perusasiat läpi." Tony sanoi.
"Me muutumme tässä järjestyksessä, Carmen on ensin, sitten Will ja Lucas, lopuksi on Karen, Amanda ja Minä."
Carmen hymyili, käveli piirin keskellä ja aloitti muuttumisen.
Ensin hänen kätensä pitentyivät ja kroppaan alkoi kasvaa karvoja.
Sitten hänen kasvojen luut muodostivat kuonon, jonka päälle kasvoi karvoja.
Korvat, kynnet ja tassut kasvoivat.
Sitten Carmen käveli takaisin piiriin, Hänen turkkinsa oli Mustan ja harmaan värinen.
Will käveli seuraavaksi piirin keskellä, hän muutui erittäin väkivaltaisesti.
Kun hän oli muuttunut hän virnisti ja käveli takaisin piiriin. Hänen turkkinsa oli kerman värinen.
Lucas oli seuraava, hän käveli ensin eteeni ja kuiskasi "katso tätä" ja käveli piirin keskelle.
Lucas muuttui todella äkkiä, alle minuutissa. Hän katsoi minua ja käveli takaisin piiriin.
Lucaksen turkki oli oli musta missä oli hieman tummansinisen vivahdetta.
Tajusin että oli oma vuoroni, joten kävelin piirin keskelle.
Kumarruin polvilleni ja keskityin, tunsin kuinka kylkiluuni rikkoutuivat ja uusiutuivat kasvavan kehoni tieltä.
Sydämeni pumppasi todella kovaa, ja kipu oli lähes sietämätöntä.
Tunsin kuinka suuni ja kasvoni muuttuivat kuonoksi.
Muodonmuutoksen jälkeen nousin ylös ja käveli piiriin. Minulla on Tumman ruskea turkki.
Näin Amandan silmistä, että hän oli peloissaan. Mutta Tony lohdutti häntä.
Amanda käveli piirin keskelle, ja hänen muodonmuutoksensa alkoi.
Hän karjui ja tärisi. Näin Will´in silmistä että hän olisi halunnut auttaa tyttöystäväänsä.
Amanda nousi hitaasti ja käveli piiriin. hänellä oli kullanvärinen turkki.
Tony alkoi taputtaa kun käveli piirin keskelle. Hän aloitti muodonmuutoksensa, hän seisoi todella tyynesti ja ei edes värähtänyt.
Tonyn turkki oli musta, missä oli punaisia karvoja selässä ja kasvoissa.
Tony, karjaisi ja möreällä äänellä sanoi "mitäs me odotamme? liikkeelle! haistan sen peuran täältä!"
Kaikkia alkoivat ulvoa ja karjua. Tony lähti ensimmäisenä, johdatti laumaa kunnes kaikki sai vainun.
Hetken päästä, minä aloin haistamaan sen peuran, sen turkin tuoksun.
Seurasin hajuaistiani ja piilouduin puskan taakse. Muut juoksivat ohitseni toisen peuran kimppuun.
Minä olin piilossa puskan takana ja kuulin jopa peuran sydämen tykytyksen.
Sitten kuului karjaisu ja toisten peurojen kuolonkiljaisut.
Loikkasin sillä hetkellä puskasta ja alon jahdata peuraa. Tunsin pitkästä aikaa metsästyksen riemun.
Aloin saavuttaa peuraa, loikkasin voimakkailla jaloillani peuraan kiinni ja purin sen kaulaa kunnes sen sydän pysähtyi.
Olin järsimässä peuraa kun Lucas juoksi puskasta. Nousin ylös ja kysyin matalalla suden äänelläni "mikä hätänä?"
Lucas läähätti ja sanoi "täällä on ihmis-metsästäjiä, ja he ovat jäljillämme. meidän pitää lähteä."
Katsoin Lucasta ja aloimme juosta Tonyn kotia kohti.

Olimme juuri lähdössä, muuta minun piti hakea laukkuni, muuten sen avulla salaisuutemme selviäisi.
Joten juoksimme Lucaksen kanssa aukiolle jossa oli laukkuni, nappasin sen puun juurelta.
Nyökkäsin Lucakselle että voimme lähteä.
Kävelimme mäen päälle, mistä etsimme polun joka johtaisi Tonyn asunnolle.
Mutta me kuulimme laukauksen, pelästyimme, ja Lucas sanoi minulle että meidän pitäisi mennä hänen luokseen yöksi koska metsästäjät eivät voi jäljittää meitä.
Nyökkäsin, laukku suussani.
Lucas johdatti tietä ja juoksimme hänen kotiinsa päin.
Mutta keskellä metsää yksi metsästäjä hyppäsi eteemme ja uhkasi aseella.
Hän katsoi hetken hämmentyneenä meitä.
Lucas karjaisi Metsästäjää päin ja hän kaatui maahan.
jatkoimme juoksemista ja saavuimme Lucaksen isän verstaaseen.
Lucaksen äiti juoksi itkien meitä päin kantaen pyyhkeitä ja hän heitti kummallekkin yhden pyyhkeen.
Hän halasi Lucasta ja sanoi "minä menen odottamaan sisälle, okei" Lucas nyökkäsi ja siirtyi minua päin.
Hänen äitinsä meni takaisin taloon, Lucas kääntyi minua päin ja sanoi "Oletko kunnossa?"
Minulta tippui kyynel, ja näytin Lucakselle haavan olkapäässäni. se tuli kun Metsästäjä ampui minua.
Lucas muuttui takaisin ihmismuotoonsa, kumartui mina päin ja imi luodin haavastani.
Se kirveli hieman, ja sen jälkeen hän sylkäisi luodin maahan.
Muutuin itsekkin takaisin ihmismuotooni ja käärin pyyhkeen ympärilleni.
Hymyilin hetken ja kyyristyin maahan kivusta, meinasin pyörtyä.
Lucas nosti minut ja kantoi minut sisälle. Hän asetti minut sohvalle, ja istui viereeni.
Hän sanoi minulle "Ole rauhassa, pyysin äitiäni soittamaan ambulanssin, heillä menee noin kaksikymmentä minuuttia."
Hymilin ja otin Lucaksen kädestä kiinni.
heräsin läheiseltä terveyskeskukselta.
Lucaksen pää nojasi syliini. Hymyilin ja silitin hänen hiuksiaan.
Lucas heräsi, katsoi silmiini ja kysyi "mikä on olosi?"
Olin hieman sekaisin ja muistin vain että pyörryin ja minut kuskattiin terveyskeskukseen.
Katsoin olkapäätäni, ja siinä oli side.
"Sinulle laitettiin viisi tikkiä." Lucas sanoi ja osoitti sidettäni.
"onneksi toivut nopeasti eikä arvesta tule iso. Ihmissutena olemisen hienouksia."
"Oletko soittanut muille vielä?" sanoin lucakselle.
Lucas pudisti päätän.
"saanko puhelimeni?" sanoin Lucakselle. Lucas otti puhelimeni laukustani ja antoi sen minulle.

Lucas ojensi puhelimeni ja laitoin sen päälle.
Minulle oli tullut kuusi puhelua ja kahdeksan viestiä!
soitin äidilleni ja sanoin että olen kunnossa ja että minulle annettiin viisi tikkiä.
Äitini huokaisi helpotuksesta vaikka oli vielä huolissaan. Hän myös ilmoitti, että hän menee uuden poikaystävänsä luokse kahdeksi päiväksi ja kysyi pärjäisinkö.
Vastasin kyllä ja suljin puhelimeni.
Katsoin Lucasta ja ojensin kännykkäni. Lucas laittoi sen laukkuuni.
Lääkäri tuli huoneeseeni ja istui viereeni.
"mikäs on olo täällä?" sanoi lääkäri.
Vastasin änkyttäen "ihan hyvin tohtori"
Lääkäri naurahti ja sanoi "älä näytä noin pelokkaalta, minä olen Will´in isä."
Olin hieman hämilläni ja kättelin häntä.
"olen Peter. mutta voitte kutsua minua Peteksi." hän sanoi ja hymyili.
Peter käveli minun toiselle puolelle ja avasi siteeni. "tämä haava näyttää hyväkuntoiselta joten voitte mennä kotiin. mutta ette menee kouluun kolmeen päivään"
Nyökkäsin Peterille. Hän käveli pois huoneesta.
Nousin sängystä mutta minua alkoi huipata.
Lucas piti minusta kiinni ja ojensi minulle laukkuni.
"minä autan sinut kotiisi, oletko varma että selviät?" Sanoi Lucas.
Punastuin ja pussasin Lucasta poskelle.

Kun pääsimme kotiin Lucas auttoi minut yläkertaan huoneeseeni.
Vaihdoin vaatteitani kun Lucas meni tekemään minulle syötävää.
Istuin sänkyni päälle ja potkin kenkäni pois jaloistani.
Pystyin juuri ja juuri nostamaan paitani, koska käteeni sattui vielä.
Minulla oli toppi t-paidan alla, se oli hieman repeytynyt metsästyksestä.
Lucas tuli huoneeseeni voileipien kanssa.
Lucas näki että minulla oli vaikeuksia vaatteitteni kanssa. Hän naurahti ja istui viereeni.
"tarvitsetko apua? Tiedän että et halua myöntää sitä" Lucas sanoi virnistäen.
Punastui, käännyin hänestä poispäin ja sanoin että tarvitsin apua Rintaliivieni kanssa.
Lucas naurahti ja sanoi "no onpa siinä pähkinä. Hyvä on, minä teen sen."
Lucas nosti toppiani ja hitaasti hän siirsi kättänsä minun selkääni pitkin rintaliivien kohdalle.
Sitten salaman-nopeasti hän avasi ne.
Nousin ylös sängyltäni ja sanoin Lucakselle että sulkee silmänsä.
Käännyin ympäri ja varmistin että hän ei katsoisi.
Vaihdoin rintaliivini ja toppini. Yhtäkkiä Puhelimeni soi, ja soittaja oli Carmen.
Vastasin hänelle, Hän kuulosti huolestuneelta ja vihaiselta.
"missä helvetissä sä olet? mä olin ihan vitun huolissani!" Carmen huusi.
"rauhoitu, mä olen kunnossa. minä ja Lucas ollaan kunnossa? missä ootte?" sanoin Carmenille.
"me ollaan Tonyn luona, tuu tänne äkkiä, Tony on ihan hiton vihainen." Carmen sanoi ja sulki puhelimen.
Tuijotin hetken kännykkääni ja laskin sen pöydälle. "kuka se oli?" Lucas kysyi.
"Carmen, se oli Carmen. Meidän pitää mennä." sanoin Lucakselle. kun käännyin, Lucas suuteli minua, tunsin hänen kielen suussani.
Hän loittoni ja nuolaisi huuliani. Olin todella hämmentynyt mutta iloinen.
"Nyt voimme lähteä" Lucas anoi ja otti kädestäni kiinni.

Kun kävelimme alakertaan, olin ihan punastunut.
Kiiruhdimme Tonyn kotia kohti, ja kuulimme ohimennen ihmisten puhuvan susista ja karhuista metsässä.
Aloimme Lucaksen kanssa ymmärtää Tonyn huolestumisen.
Kun lähestyimme Tonyn kotia, kuulimme hänen koirien haukkuvan.
Koputimme oveen ja Carmen avasi oven.
Hän halasi minua ja johdatti meidät olohuoneeseen.
Tony nojasi seinään kasvot meistä poispäin. Hän kääntyi hitaasti meitä kohden, lasi kädessään.
Hänen kasvoillaan paistoi viha ja pettymys.
Tony paiskasi lasin lattiaan ja huusi "mitä helvettiä teidän päässä liikkuu? Laumana meidän pitää pysyä yhdessä mtta te lähditte vaeltamaan muualle!"
"nyt kaikki kylässä tietää että jotain liikkuu metsässä ja sitä aluetta pidetään tarkemmin silmällä!"
Muut pysyivät hiljaa kun Tony lopetti.
Hiljaisuudesta Lucas kohotti äänensä ja sanoi "olemme pahoillamme. Mutta sentään kukaan ei tiedä muuta meistä"
Tony nosti katseen Lucasta päin ja sanoi "tapasitteko ketään kun olitte metsässä?"
Lucas epäröi mutta sai sanottua "meidän vastaan tuli kyllä yksi metsästäjä"
Tonyn silmille leimahti taas raivo. hän tarttui Lucaksen kurkkuun ja paiskasi hänet maahan.
Kiireesti minä, Carmen, Amanda ja Will tartuimme Tonyyn kiinni ja vedimme hänet pois Lucaksesta.
Tony istui alas ja kuulimme vain hiljaisen "jumalauta"
Autoin Lucaksen ylös ja päätimme mennä kotiin.
Menimme kotiini, ja kurkotin käteni taskuun missä oli avaimeni.
Yritin nostaa avaimia mutta käteni tärisi holtittomasti. avaimet tippuivat kädestäni.
Lucas kumartui nostamaan avaimeni. Kun Lucas nousi, siirsin hennosti hänen kasvonsa puoleeni.
Kosketin sormellani hänen huuliaan ja suutelin häntä.
Siirsin käteni hitaasti hänen lantiolleen ja vedin häntä lähemmäs.
Pian kuulin takaani äitini äänen. "Kas kas. Pentuni on kasvanut aikuiseksi."
Käännyin äkkiä ja tervehdin äitiäni.
Äitini hymyili ja avasi oven. Kävelimme sisään ja laitoin avaimeni kulhoon.
Näin kuinka äitini viittoi minut keittiöön.
Kävelin kiireesti keittiöön.
"Lucas on todella kuuma pakkaus!" Äitini sanoi ja virneili.
"Äiti! ole kunnolla!" huusin ja alon nauramaan.
"minä muistan kuinka olitte vielä lapsia ja leikitte meillä."
Nauroimme äänekkäästi äitini kanssa.
Lucas käveli minua kohti, pussasi minua poskelle ja sanoi äidilleni "hyvää päivää rouva Holmes."
Sitten hän käveli portaat yls huoneeseeni.
äitini katsoi minua ja sanoi "olet onnekas. Älä päästä hänestä irti."

Hymyilin Äitilleni ja juoksin huoneeseeni. Avasin oven ja näin Lucaksen ala-kuloisena pitelemässä kännykkää.
"mikä sulla on?" sanoin hiljaisella ja suljin äänettömästi oven.
Lucas nosti päätään hymy huulilla. "ei mitään, kulta." ja hän laittoi kännykän taskuunsa.
Epäilin hetken mutta hymyilin hänelle takaisin.
Otin MP3-soittimeni pöydältä ja kytkin sen minun kaiuttimiin.
Käänsin nupit kaakkoon ja kävelin kovalla olevan musiikin soidessa sängylleni Lucaksen viereen.
Minä pidin pääni alhaalla, Lucas siirsi hiuksiani kasvojeni edestä ja sanoi minulle "mikä on?"
Olin hetken hiljaa ja mietin sanoisinko edes mitään. Huokaisin ja sanoin "tiedäthän Lucas että voit kertoa minulle mitä vain?"
Lucaksen silmille pilkahti yllättynyt ilme, hän siirtyi minua lähemmäs ja halasi minua.
"kyllä minä sen tiedän."
Kuulin askeleita portaikosta, Äitini avasi oveni.
"en kai keskeyttänyt mitään?" Äiti sanoi.
Pyyhkäisin kyyneleen poskeltani ja pudistin päätäni.
"mitä asiaa?" sanoin ovella seisovalle hämmentyneelle äitilleni.
"ööh, ei mitään. tai siis menen vielä Patrickille pariksi päiväksi, kai sinä pärjäät?"
Naurahdin ja sanoin että olen ihan kunnossa.
Äitini nyökkäsi ja lähti.
Lucas heittäytyi selälleen sängyn päälle.
Ryömin sängyn reunalta hänen vierelle ja kurkotin yöpöydältäni kirjaa.
Kirjan välissä oli oma-tekemäni kirjain-merkki. Se oli tehty peuran luusta joka oli sidottu punottuun narun pätkään.
Avasin kirjan merkin kohdalta. Lucas kääntyi minuun päin ja kysyi "mitä sä luet siinä?"
Laiton peukaloni kirjan väliin ja suljin kannen ja näytin sen Lucakselle. Se oli Stephen Kingin Hohto.
Lucas nyökkäsi ja sanoi "sinä pidät siis klassikoista?"
"En oikeastaan, tämä on vain kokeilu mielessä. Mutta pidän kyllä kauhukirjallisuudesta."
Mikä yllätys, todellakin uutta tietoa!" Lucas sanoi todella sarkastisella äänensävyllä hymy huulillaan.
"lopeta!" Sanoin nauraen ja läpsäisin häntä kevyesti olalle kirjalla.
Lucas hymyili ja kysyi "mistä toi kirja kertoo?"
Katsoin hetken Lucasta ja sanoin "etkö ole ikinä nähnyt Hohtoa?"
Lucas pudisti päätään.
"No, tässä on semmoinen perhe ja sen perheen isä on kirjailija. ja se mies saa semmosen ehdotuksen että hän ja hänen perheensä olisivat hotellissa yksin kuukauden. siellä se mies menee hulluksi ja aikoo tappaa perheensä."
"ihan kiva." sanoi Lucas. "minun pitää valitettavasti mennä."
Nyökkäsin ja Lucas nousi istumaan. Hän otti kirjastani kiinni ja asetti sen sängyn päälle.
Hän Suoristi hupparini kaulukset, ja hän huomasi riipuksen kaulassani.
Se oli pieni puolikas sydän, Lucas nosti sen rintani päältä ja kysyi mikä se on.
Sanoin että en ollut aivan varma mutta löysin sen äitini korulaatikosta.
"Se on kaunis." Lucas sanoi ja nousi sängyltäni.

Kun Lucas lähti, tein itselleni hieman iltapalaa ja vein ne ylös sänkyyni.
Laitoin television päälle ja aloin katsoa C.S.I:ta, mutta hetken päästä luomeni tuntuivat raskaalta ja nukahdin.
Yhtäkkä heräsin pimeässä huoneessa, seinissä kulki mustia viivoja kattoa kohti.
Juoksin seinää päin ja mustat viivat alkoivat muuttua häkin kaltereiksi.
Tartuin kaltereista kiinni ja huusin niin kovaa kuin jaksoin.
Yhtäkkiä näin varjoissa liikkuvan hahmon. Hänellä oli pitkät mustat hiukset.
Huusin häntä apuun mutta hän ei näyttänyt välittävän.
Häkin lattialle oli kivi. Minä otin sen maasta ja heitin sen hahmoa päin.
Mutta kun kivi osui häneen se vain valui hänestä pois. Hahmo kääntyi minuun päin ja näin että hänellä oli suden pää.
Hahmo hyppäsi kaltereiden läpi ja puri minua käsivarteen.
Tunsin kuinka peto rrateli minua, Yhtäkkiä Lucas ja muut laumasta tulivat ja tappoivat pedon.
Aloin melkein itkeä ilosta, mutta huomasin että hekin olivat mustia petoja, silmät kiiluivat punaisina.
Sitten yhteenääneen he sanoivat "Kuinka säälittävä pieni ihminen, tuonkaltaiset olennot eivät ole elämän arvoisia."
Nousin ylös ja aloin juosta heitä karkuun, kyyneleet silmilläni.
Juostessani huomasin että käteni oli muuttunut mustaksi, ja kunteni olivat pitkät ja terävät.
Jalkani tärisivät kun pimeys levisi niihinkin.
Pian olin kokonaan varjojen peitossa.
Heräsin huutaen sängystäni.
Aloin itkeä.

Nousin sängyltäni ja pudonneen lautaseni sirpale viilsi jalkani pohjaa.
"ai saatana!" Huudahdin kivusta.
Väistelin lattialla olevia siruja ja kävelin alakertaan.
Huuhtelin jalkani suihkulla ja verenvuoto tyrehtyi.
Nojasin hetken lavuaariin ja kuiskasin itsekseni.
"voi saatanan saatana..."
Päätin samalla ottaa mukavan lämpimän kylvyn kun olin ihan hiessä.
Laitoin ammeen hanan valumaan ja otin vaatteeni pois.
Katsoin peilin avulla olkapääni haavaa. siinä oli vain arpi joka oli vielä hieman arka.
"heh, olen minäkin saanut itseni ongelmiin." Huokaisin itsekseni.
Pian amme oli täynnä vettä ja pulahdin sisään.
jalkapohjaani haavaa kirpeli hieman mutta se ei haitannut minua.
Suljin silmäni ja rentouduin.
Minä liu'in ammeeseen. Veden raja oli nenäni alla.
pian kuulin veden pisaroiden äänen iskeytyvän vedenpintaan.
avasin silmäni ja näin että veteen tippui verenpisaroita.
Kauhuissani katsoin ylös ja näin Mustan hahmon katossa ja sen suusta tippui veren pisaroita.
Yritin nousta ammeesta mutta en voinut liikkua, Mustat kädet pitelivät minua käsistäni ja jaloistani.
Pian katossa oleva hahmo loikkasi päälleni ja otti kovan otteen kurkustani.
en voinut hengittää.
vedenpinta nousi ja pian se peitti meidät kummatkin.
hahmo nojasi puoleeni, nuolaisi minun poskeani ja se sanoi ystävieni äänellä "hei, rakas."
Aloin kiljua veden alla. ja tönäisin olennon pois.
Heräsin ammeestani. olentoa ei näkynyt missään.
peitin kasvoni käsilläni.
"mikä vittu mua riivaa?" Sanoin itsekseni.
otin ammeestani tulpan pois, laitoin ylleni kylpytakin ja kävelin yläkertaan.
Siivosin lautasen palaset lattialta ja heitin ne roskiin.
Katsoin huoneeni kelloa ja kello oli jo 12.
ajattelin itsekseni että voisin syödä jotain.
menin alakertaan ja otin itselleni sämpylän, laitoin siihen voita, leikkeleitä ja kurkkua.
mietin samalla että mitä teen jos näen uudelleen samanlaisen unen?
Sitten ajattelin että jos Lucas pitäisi minulle seuraa tänä yönä jotta jos näen unia hän voi herättää minut.